Yhteinen tieni Texin kanssa alkoi vajaat kaksi vuotta sitten. Alku oli takkuinen, sillä suuren, 176 senttisen, hevosen sisällä ”asuu pieni Chihuahua”. Tex on suuresta koostaan huolimatta lauman alimmainen ja hyvin arka monessa suhteessa. Katolta putoavan lumen lisäksi milloin mikäkin oksanrapsahdus tai heinänheilahdus meinaa järkyttää Texiä pahanpäiväisesti. Jatkuva stressi aiheuttaakin sille vatsahaavan ja turhaa jännitystä elämään. Texin itsetunto vaihtele päivittäin, toisinaan tutun ratsastuskentän päädyssä oleva talikko on suunnattoman pelottava, toisinaan aivan tavallinen talikko, jota ei ole syytä pelätä. Maastolenkillä Tex viihtyy parhaiten joko varman ratsastajan kanssa, tai sitten toisen hevosen perässä kulkien. Coachinani Tex viestittää minulle itseluottamuksen, toisiin luottamisen ja luotettavana olemisen tärkeydestä. Palkitseminen, positiivinen vahvistaminen ja peilaaminen ihmisen varmuuteen auttavat Texiä selviämään ”vaarallisista” tilanteista ja keräämään itseluottamusta seuraaviin tilanteisiin. Kirjoitan nyt Texin innoittamana ajatuksiani meidän ihmisten itseluottamuksesta, ihmisten välisestä luottamuksesta kirjoitan myöhemmin.
Itseluottamus tarkoittaa sitä, kuinka hyviä uskomme olevamme tekemään asioita ja toimimaan erilaisissa tilanteissa. Osalla meistä on hyvin vahva itseluottamus, joka ei horju minkään sisäisen tai ulkoisen tulkinnan tai odotuksen vaikutuksesta. Suurimmalla osalla meistä itseluottamus on kuitenkin aina välillä vähäisempää ja välillä runsaampaa. Itseluottamusta voidaan onneksi kehittää tietoisesti. Voimme tunnistaa omia tapojamme hahmottaa itseämme ja maailmaa, sekä löytää uusia, vahvuuksiimme pohjautuvia ajattelutapoja.
Elettyjen vuosien ja keräämiemme kokemusten myötä meillä voi olla jumittuneita tapoja hahmottaa itseämme. Myös tosiasiat ja tulkinnat sekoittuvat joskus keskenään, puhumattakaan ajatusten, tunteiden ja toiminnan sekoittumisesta. Tuosta viimeksi mainitusta kirjoittaa viisaasti mm. W.T. Gallwey kirjassaan The inner game of tennis. Hänen mukaansa ”epäonnistuminen” toiminnassa saa aikaan ketjureaktion, jossa tunteiden kautta mennään kauemmas itse tapahtuneesta ja lopulta päädytään negatiivisiin ajatuksiin itsestämme. Näin siitäkin huolimatta, että tapahtuneella ei todellisuudessa olisi mitään tekemistä sisäisen minämme kanssa, eikä se olisi niin vakavaa, että sen pitäisi vaikuttaa itseluottamukseemme. Itseluottamuksen notkahdus puolestaan heikentää mahdollisuuksiamme onnistua seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa.
Gallaweyn ehdotus ketjureaktion katkaisemiseksi on ajatusvirran tarkkailu ilman, että lähtee siihen tunteella mukaan. Ajatusta voi vain seurata ja katsoa mihin se menee. Tällöin on myös mahdollisuus oppia jotakin omasta tavasta käsitellä asioita ja mahdollisuus huomata, mikä vie turhaan aikaa ja energiaa. Arvioinko, arvostelenko ja moitinko itseäni sen sijaan, että huomioisin virheeni, pitäisin niitä tärkeänä osana kehittymisprosessejani ja jatkaisin itseluottamus ehjänä eteenpäin. Jos ajatusten seuraaminen on liian vaikeaa, voi myös kokeilla mielen tuomista nykyhetkeen keskittämällä huomion joksikin aikaa hengittämiseen. Hengittäminen tapahtuu tässä ja nyt ja siihen huomion kiinnittäminen katkaisee sen vuoksi negatiivisen ajatusketjumme. Mielen ajatusvirran hiljentämisen myötä voimme keskittyä rentoutuneesti tekemiseemme, olla yrittämättä liikaa ja ”antaa asioiden tapahtua”. Toiminnan fokusointi, keskittyminen ja rentous saavat meidät toteuttamaan tavoitteemme vaivattomasti.
Negatiivisen ajatteluketjun katkaisun taitoja voimme oppia tarkkailemalla ajatteluamme, tekemällä mielikuvaharjoituksia, palkitsemalla itse itseämme, sekä kehittämällä itsetuntoamme ja itseluottamustamme yhdessä toisten kanssa. Meillä jokaisella on mahdollisuus toimia peilinä toisillemme ja auttaa siten toinen toisiamme vahvistumaan. Tärkeintä on muistaa, että meissä kaikissa on runsaasti vahvuuksia, joita hyödyntämällä voimme saavuttaa meille kullekin tärkeät tavoitteet.
Minna Pietikäinen
Primavire
