Luotettava johtaja

Hiihtoladut ovat parhaimmillaan ja hiihtäjät nauttivat luistavista laduista valoisina iltoina ja usein myöhemminkin illalla kuunvalossa. Ossia puiden takaa yhtäkkiä sivakoivat otukset pelottavat, erityisesti silloin kun ne ovat tavallisuudesta poikkeavan näköisiä. Hevonen on pakoeläin. Tämä tarkoittaa sitä, että vaaran uhatessa, ensimmäinen reaktio on ampaista kiireesti pakoon. Laumassa hevonen seuraa johtajan reaktioita. Jos johtaja on rauhallinen, muu lauma voi rauhassa jatkaa ruohon syömistä. Jos johtaja ampaisee liikkeelle, muu lauma seuraa.

Ihmisen ja hevosen välisessä suhteessa ihminen toimii johtajana. Johdonmukainen ja rauhallinen johtaja mahdollistaa hevosen keskittymisen työn tekemiseen. Hevonen haluaa luottaa siihen, että ihminen johtaa tilannetta, jolloin hevonen voi olla rauhallinen ja turvallisin mielin. Niin myös Ossi odottaa minun pitävän huolta hänestä sekä tietävän minä tehdään ja minne mennään. Mikäli vaara tilanne uhkaa, Ossi haluaa luottaa minun johtajuuteeni. Jos minä olen epävarma ja epäluotettava, Ossi hätääntyy ja säikkyy entistäkin enemmän.

Kun epämääräisesti etenevä hiihtäjäporukka tulee metsikön takaa Ossin pakoreaktio voi aktivoitua. Silloin se pyrkii säntäämään pakoon epämääräisen kauhun ajamana. Minun tehtävänä on silloin rauhallisesti ohjata Ossia etenemään suunnitelman mukaisesti eteenpäin ja osoittaa, että minä tiedän mistä on kyse, eikä ole mitään vaaraa. Ossi voi luottaa minuun ja keskittyä edelleen työn tekemiseen rauhallisin mielin. Suunnitelman mukainen eteneminen ja uusien mielenkiintoisten tehtävien antaminen auttaa Ossia keskittymään työn tekemiseen ja unohtamaan mahdollisia uhkia.

Myös ihmisten yhteisöissä työntekijät odottavat johtajalta johdonmukaista ja luotettavaa käyttäytymistä ja viestintää. Työntekijä haluaa myös luottaa siihen, että johtaja toimii työntekijän ja työyhteisön parhaaksi. Johtajan toiminta tulee olla johdonmukaista, ennakoitavaa ja perusteltua. Silloin ei viimekädessä ole merkitystä sillä onko johtajan päätös miellyttävä vai epämiellyttävä, tärkeintä on että työntekijä voi luottaa siihen, että johtaja tekee parhaita mahdollisia päätöksiä. Johtajan huolehtiessa paitsi yksittäisen henkilön työhön keskittymisen mahdollistamisesta, myös koko organisaation tavoitteiden toteutumisesta kompromissit ovat usein tarpeen. Siitä huolimatta luottamus on mahdollista ylläpitää silloin kun kommunikointi on riittävän avointa ja päätökset ovat perusteltuja.

Muutostilanteessa ilmassa on paljon epätietoisuutta ja epävarmuutta. Tällöin johtajan tehtävänä on tuottaa yhteistä ymmärrystä siitä minne ollaan menossa, mitkä ovat tavoitteet muutoksessa ja mitä muutos tarkoittaa juuri meidän toiminnalle. Tulevaisuuden näyn kirkastamisen lisäksi tämänhetkisen työskentelyn turvaaminen on tärkeää. Tämä tarkoittaa ymmärryksen lisäämistä siitä, miten voimme yhdessä työskennellä tässä hetkessä turvallisesti ja tuottavasti muutoksesta huolimatta. Hyvä johtaja pystyy myös ottamaan vastaan muutosvastarintaa ja epävarmuutta. Samanaikaisesti hän pystyy johdonmukaisesti ja avoimesti toimien rakentamaan luottamusta siihen, että yhdessä ja erikseen tehtävä työ kantaa.  

Huomaa kun on aika levätä!

Blogisuoni on viimeaikoina pulpunnut huonohkosti, sillä sekä oivalluksia herättävä karvainen coachini, että minä itse, olemme olleet jalkavaivaisia. Sen vuoksi yhteiset hetkemme ovat olleet rajattuja. Joulukuussa Ossi ontui oikeaa etujalkaansa ja sairasti jonkinlaista ihosairautta. Tammikuussa minä taas olen potenut laskettelureissulla loukkaamaani jalkaa, enkä ole voinut ratsastaa. Molemmat olemme kuitenkin yrittäneet. Ossilla koetettiin ratsastaa aina, kun jalka näytti toipuneen, mutta vaikka tilanne näytti jo hyvältä, niin aina ontuminen palasi. Itse olen puolestani yrittänyt ratsastaa muutaman kerran nyt tammikuun lopussa, mutta eihän siitä oikein mitään tullut, paitsi usean päivän jatkuneet jalkakivut. Ei kai se auta kuin parannella rauhassa.

Helpommin sanottu kuin tehty. Se vielä onnistuu, että Ossi voi toipua rauhassa. Hevosen toipumista on vaikea tietää, ilman että sitä kokeilee, sillä eläinhän ei osaa kertoa miltä siitä tuntuu, muuten kuin kokeilemalla ja tarkkailemalla sen reaktioita. Lopulta Ossi sai riittävän pitkän sairasloman ja vaivat paranivat. Omalta osalta tilanne on vähän mutkikkaampi. Tietysti kovasti haluaisin ratsastaa, mutta se ei ole koko totuus. Toinen puoli asiassa on vastuu ja velvollisuudentunne, jota kannan vuokrahevosestani. Kun olen ottanut Ossin vuokrahevosekseni, olen myös vastuussa siitä, että se saa riittävästi liikuntaa. Nyt näyttää siltä, että tämä ei toteudu. Niinpä kannan huonoa omatuntoa sairastamisestani ja Ossin laiminlyönnistä. Tämä taas on vienyt minut Ossin selkään ennen kuin jalkani on täysin parantunut, eikä se ilmiselvästi ole auttanut toipumistani.

Näin kai me ihmiset toimimme työvelvotteittemmekin kanssa. Kannamme vastuuta työyhteisöstämme ja työmme tekemisestä, usein jopa oman ja toisten terveyden kustannuksella. Suurin osa meistä on ollut flunssaisena töissä, vaikka järkevämpää olisi olla kotona siihen saakka, kunnes on oikeasti työkykyinen, eikä enää tartuta flunssaa toisiin työntekijöihin. Välttämättä emme kuitenkaan koe sairastamista mahdolliseksi. Kuka silloin tekisi työmme ja miten työkaverit silloin pärjäävät? Kaadanko kenties työtaakkani toisten harteille? Toimivatko sijaisjärjestelyt vai joudunko töihin palattuani tekemään ympäripyöreitä päiviä saadakseni työmäärän poissaoloni jälkeen hallintaan? Onko minulla oikeus sairastaa? Onko tämä sairaus riittävän vaikea, jotta voin jäädä sairaslomalle?

Silloin kun emme kerta kaikkiaan voi tulla töihin, esimerkiksi leikkauksen jälkeen tai kun olemme sairastuneet vakavasti, voimme hyvin kokea olevamme oikeutettuja sairaslomaan. Mutta entä sitten, kun sairastamme sellaista sairautta, joka ei näy ulospäin? Tällainen tilanne tulee vastaan esimerkiksi silloin kun henkilö sairastuu masennukseen ja työuupumukseen. Ulospäin kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta sisäisesti työkykyä ei ole. Tällöin on usein äärimmäisen vaikeaa myöntää edes itselleen olevansa sairasloman tarpeessa. Kun sairaus ei näy ulospäin, huono omatunto, syyllisyys ja häpeä valtaavat tilaa. On vaikea myöntä, että ei toistaiseksi ole työkunnossa. Ehkä vielä pystyn työskentelmään jo kovasti yritän, enhän voi jäädä pois työstä. Kuka silloin hoitaisi tehtäväni, johon olen sitoutunut ja kenen niskaan tehtäväni kaatuvat sairaslomani aikaan? Olenko edes hyvä työntekijä kun en kestänyt eteen tulleita paineita? Mm. tällaisia ajatuksi voi tällöin pyöriä mielessä.

Tilanteissa, joissa oma arviointi kyky heikkenee ja liiallinen vastuunkanto estää järkevän päätöksenteon, toivoisi jonkun toisen huomaavan tilanteen riittävän ajoissa. Esimiehet ovat tässä erityisen merkityksellisessä asemassa, sillä heidän tehtäviinsä kuuluu huolehtia työntekijöiden hyvivoinnista. Myös työkaveri voi olla tärkeä henkilö havahduttamaan uupuneen työkaverin hakemaan apua mieluummin ajoissa, kuin liian myöhään. Ajoissa hoidettaessa masennuksen ja uupumuksen aiheuttama sairasloma on lyhyempi ja uusiutumisriski pienempi kuin silloin kun sairaus pääsee etenemään liian pitkälle.

Jotta emme pelkästään yrittäisi reagoida elämässämme eteen tuleviin asioihin, on meidän kaikkien syytä huolehtia riittävästä unesta, monipuolisesta ruokavaliosta ja säännöllisestä liikunnasta. Myös sosiaaliset suhteet, piristävät harrastukset ja rakkaus auttavat meitä jaksamaan silloinkin, kun työ vaatii meiltä liikaa. Pidä siis huolta itsestäsi ja huomaa kun on aika levätä! Kaikkea hyvää Sinulle.