Islanninhevoset kasvavat pienestä pitäen vapaissa laumoissa, joissa ne oppivat toisilta hevosilta hyviä tapoja ja sosiaalisuutta. Islanninhevoset asuvat mielellään pihatossa ja ulkokarsinoissa, jolloin ne pääsevät liikkumaan vapaasti. Mieluiten islanninhevonen viettää aikaa toisten hevosten kanssa laumassa, yksin oleminen on sille kärsimystä. Sosiaalinen kanssakäyminen onkin islanninhevoselle erityisen tärkeää.
Me ihmiset kasvamme ja elämme nykyisin pienissä perheissä. Myös lähiyhteisömme sosiaaliset suhteet ovat aiempaan verrattuna löyhiä. Koulussa ja ikäkausista erityisesti nuoruudessa opettelemme tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja löydämme oman luontaisen tapamme toimia ryhmässä. Elämän ja työelämän aikana löydämme itsemme erilaisista sosiaalisista tilanteista ja ryhmistä, joissa toimimme oman luontaisen tyylimme mukaisesti. Toiset meistä toimivat mieluimmin yhdessä toisten kanssa, toiset taas mieluiten yksin. Olemme myös erilaisia siinä, miten nopeasti tai hitaasti haluamme lähteä mukaan uusiin asioihin, millainen tekemisen tempo meillä on ja miten rohkeita olemme tekemään itsenäisiä päätöksiä. Toiset meistä myös kokevat itsensä enemmän tunne- ja toiset enemmän asiaihmisiksi. Voidaanpa jopa kokea, että jossakussa on enemmän luontaista ”esimiesainesta” kuin toisessa.
Työyhteisön tuloksellisen toiminnan ja hyvinvoinnin näkökulmasta olennaista onkin se, miten työyhteisön jäsenet suhtautuvat erilaisuuteen ja miten he kykenevät toimimaan toistensa kanssa. Yleensä meidän on helpointa ymmärtää ihmisiä, jotka ovat samantyylisiä itsemme kanssa. Omasta tavastamme poikkeavat henkilöt voivat näyttäytyä meille outoina ja voimme jopa kokea erilaiset tavat toimia väärinä.
Työyhteisössä meillä ei kuitenkaan ole mahdollista valita ihmisiä, joiden kanssa vietämme aikaa, toisin kuin kotona voimme. Pyrkiessämme ymmärtämään erilaisuutta ja käyttäytymisen taustalla olevia näkökantoja, myös rakentava yhteistyö, dialogin käyminen ja yhdessä oppiminen mahdollistuu. Kaikista työyhteisön jäsenistä ei toki tarvitse pitää, mutta jokaista pitää kunnioittaa ja jokaisen kanssa pitää tulla toimeen, jotta työyhteisön perustehtävän toteutuminen mahdollistuu. Puhumattakaan siitä, että viihtyisimme työssä tai siellä olisi hyvä olla. Haasteellisiakin henkilökemioita voidaan parantaa osoittamalla arvostusta toista kohtaan ja pyrkimällä olemaan aidosti kiinnostunut kuulemaan ja ymmärtämään toisen mielipiteitä. Myös omien toimintatapojen, arvojen, tarpeiden tunnistaminen mahdollistaa toisen ihmisen ymmärtämisen ja toimintatavan arvioimisen suhteessa itseen.
Vaikka erilaisten ihmisten muodostamissa ryhmissä toimiminen on meille välillä haasteellista, työyhteisön erilaisuus on myös rikkaus, jonka hyödyntäminen lisää työyhteisön hyvinvointia tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Ajatella, mitä siitä tulisikaan jos kaikki olisivat samanlaisia kuin minä ;-).
