Aloitin Ossin kanssa muodossa kulkemisen kehittämisen ensin pakon kautta. Ossin kouluttaja oli sitä mieltä, että Ossi osaa kyllä ja sen täytyy vaan suostua kulkemaan lyhyemmillä ohjilla ja sen on mentävä muotoon. Niinpä kävimme Ossin kanssa pari kertaa ”minä käsken-sinä tottelet” –harjoituksia kentällä. Mitä siinä sitten tapahtui. Ossi vastusti muutosta ratsastuksessani ja kieltäytymällä kulkemasta sekä eteen- , että taaksepäin. Lopulta se kuitenkin suostui pakotettuna liikkumaan ja jonkinlainen muodossa kulkeminenkin saavutettiin. Ajattelin, että ehkä tämä kurinpalautus oli ihan tarpeen, nyt Ossikin ainakin tietää, että minäkin voin vaatia. Toisaalta, en ollut lainkaan tyytyväinen itseeni ,enkä myöskään siihen, miten Ossi toteutti käskyni. Se nimittäin teki kaiken pyytämäni jännittyneenä ja pitkälti siksi, että minä pakotin sen, ei siis omasta vapaasta tahdostaan.
Hevonen on siitä mainio otus, että se haluaa palvella ihmistä ja tehdä niitä asioita, joita ihminen pyytää. Niinpä olen kurinpalautuksen jälkeen lähtenyt kokeilemaan sitä, mitä Ossi suostuisi tekemään pyytämällä, houkuttelemalla ja palkitsemalla. Nyt pyydän Ossia kulkemaan eteenpäin ja tekemään erilaisia tehtäviä mahdollisimman kevyin ja pehmein käskyin eli avuin. Ideana on saada Ossi itse vapaaehtoisesti kulkemaan eteenpäin ja hakeutumaan hyvään muotoon. Minun tehtävänä on antaa Ossille virikkeitä ja pyyntöjä, jotka kertovat Ossille, miten toivon sen liikkuvan. Miten muodossa kulkeminen on sitten näin toimien onnistunut. Mielestäni ainakin yhtä hyvin kuin pakotettuna. Ja mitä olen saanut palkaksi? Sain rennosti ja reippaasti kulkevan hevosen. Ja tietysti tyytyväisen turvan olkapäätäni vasten ja katseen, joka kertoo minulle, että suhteemme toimii.
Millainen esimiestyö sitten saisi työntekijän tekemään parhaansa omasta vapaasta tahdostaan, rennosti ja tyytyväisenä. Saataisiinko se aikaan niin, että virallinen esimies omaan asemaansa ja rooliinsa perustaen sanoo miten asiat on ja miten toimitaan, siis käskee ja kontrolloi työntekijöitään. Ne meistä, jotka teemme aina työssämme parhaamme ja löydämme motivaation työskentelymme huolimatta siitä, käsketäänkö meitä vai saammeko itse päättää ja valita työskentelytapamme, toimimme aina hyvin työssämme. Työn tärkeys, motivaatio työn tekemiselle ja työstä saamamme palkinto tulevat tällöin sisältämme, eikä se ole esimiehestä riippuvaista. Suurin osa meistä kuitenkin hyötyy tai tarvitsee oikeanlaista esimiestyötä saadaksemme itsestämme parhaan osaamisen irti ja ollaksemme työntekoomme tyytyväisiä.
Motivaatio hyvälle työn tekemiselle lähtee mielestäni siitä ymmärryksestä, että työmme on tärkeää. Tätä ymmärrystä voimme saada siitä, että pystymme hahmottamaan paikkamme ja työmme merkityksen työpaikkamme organisaatiossa eri tasoilla. Mitkä ovat koko talon strategiset tavoitteet, mitä nämä tarkoittaa tiimimme työskentelylle, mitkä ovat tiimimme tavoitteet ja miten oma työskentelyni liittyy näihin tavoitteisiin. Haluamme myös vaikuttaa siihen miten teemme työtämme. Sitoudumme yhteisiin tavoitteisiin ja kehitämme työtämme, mikäli saamme siihen mahdollisuuden. Teemme myös työmme hyvin silloin kun näemme sen merkityksen.
Olen pohtinut sitä, millainen esimies antaisi mahdollisimman hyvän lähtökohdan henkilöstönsä itseohjautuvalle työskentelylle, sekä halulle kehittyä ja kehittää työtään. Em. työnteon raamit, peruskehikko jonka varaan voimme rakentaa on tärkeää. Jokaisen työntekijän tulee ymmärtää yhteisönsä perustehtävä, siihen perustuva oma perustehtävänsä sekä osattava toteuttaa sitä käytännössä. Tästä huolehtiminen on johtajan tehtävä. Sen jälkeen johtajan tulee mielestäni olla hidas, tyhmä ja laiska. Tällä tarkoitan sitä, että osaavakaan johtaja ei saa olla liian osaava, koska se passivoi työntekijöitä. Johtajat ovat usein käyttäytymistyyliltään D-tyyppiä (niin minäkin) eli hyvin nopeita. Vastaukset ovat tällöin valmiina ennen kuin niitä on periaatteessa kysyttykään. Jos esimies on liian nopea ja osaa kaiken, työntekijät voivat kokea olevansa osaamattomia ja saamattomia. Jos esimies tietää kaiken, työntekijöiden ei tarvitse tietää mitään. Jos esimies tekee kaiken nopeammin ja paremmin kuin kaikki muut, miksi kenenkään muun pitäisi vaivaantua? Menisikö tehty työ kumminkaan oikein –työntekijä voi ajatella? Niinpä, jotta työntekijät pääsisivät itse innostumaan, sitoutumaan ja kehittymään, johtajan pitää mielestäni olla hidas, tyhmä ja laiska. Avun tarjoamisen, yhdessä ideoimisen ja ohjaamisen paikkoja sekä mahdollisuuksia viestittää sitä, mikä toimii hyvin ja mitä on syytä muuttaa, tulee kyllä siitä huolimatta riittävästi vastaan. Valmentavaa johtajuutta, sitähän se on.
Toivotan sinulle innostusta ja oivalluksia tähänkin päivään.
