Ossi asustaa Järvenpäässä Tiipii -tallilla ja coachaa minua kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Olemme jo tehneet töitä hetken aikaa, kuten kuvan lumisesta taustasta voit arvata. Nyt onkin aika aloittaa säännöllinen kirjoittelu Ossista ja niistä assosiaatioista, joita Ossi herättää minussa, mietiskellessäni meidän ihmisten välisiä asioita. Tervetuloa mukaan.
Uuden tuttavuuden myötä on mahtavaa havainnoida sitä sanatonta viestintää, jota välillämme tapahtuu. Katseita, eleitä, ilmeitä ja reagointia erilaisille asioille. Koska olen uusi tuttavuus Ossille, on hänen luonnollisestikin täytynyt vähän testailla mikä minä oikein olen naisiani. Testaaminen on näkynyt monenlaisina asioina; kieltäytymisenä ottaa päitset päähän silloin kun haen sitä tarhasta, näykkimisenä hoitotilanteessa, ratsastusapujen "ymmärtämättömyytenä" ja maastolenkillä käydessämme minun jatkuvana tarkkailuna.
Näissä kaikissa on mielestäni jollakin tavalla kysymys siitä, että Ossi kokeilee miten minä reagoin ja opettelee näin sitä, miten minun kanssa tulee käyttäytyä. Sen vuoksi Ossi temppuilee erilaisissa tilanteissa ja seuraa minun reagointiani. Ymmärrän, että Ossi hakee minulta jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta, kokemusta siitä, että minuun voi luottaa ja minä tiedän mitä minä teen. Silloin sillä on hyvä ja rauhallinen olo.
Maastolenkit aloitimme sillä, että talutin sitä maastossa. Myöhemmin olemme käyneet maastossa myös minä sen selässä istuen. Hidas aloitus johtui Ossin hermoilusta maastossa. Siellä kun voi olla monenlaisia pelottaviakin asioita, kuten jonkinlainen mönkijä, joka otti maanäytteitä pellolta. Sen nähdessään Ossi pakitti ojaan kauhusta puuskuttaen. Ossia taluttaessa oli hyvä seurata sen eleitä ja ilmeitä. Sitä miten se haki katseellaan minun rauhallisuudestani varmistusta sille, että asiat ovat hallinnassani ja että se voi olla rauhallisin mielin.
Työyhteisöissä sanatonta viestintää on myös paljon. Silloin kun työkaverin sanallinen ja sanaton viestintä ovat ristiriidassa keskenään, uskomme yleensä viimeksimainittua. Sanaton viestintä ja sen yhdenmukaisuus muun viestinnän kanssa on siten tärkeää meille ihmisillekin. Työyhteisössä erityisesti esimiehen sanattomaan viestintään kiinnitetään paljon huomiota. Millä tuulella esimies on, tarkoittaako hän sitä mitä hän sanoo ja mitä hän oikeasti tarkoittaa? Mitä esimiehen viestintä kertoo minun asemastani ja arvostani työyhteisölle?
Meidän on hyvä tunnistaa ja ymmärtää sekä omaa, että toisten ihmisten sanatonta viestintää. Tämän tunnistamisen ja ymmärryksen myötä pystymme myös kysymään tarkentavia kysymyksiä toiselta ja siten poistamaan vääriä tulkintoja. Tarkoititko ehkä jotakin muuta... ? Näytät siltä että...oletko...? Mitä mieltä sinä olet tästä? Haluaisitko lisätä tähän jotakin...? Kysymyksiä, jotka auttavat toista kertomaan sanallisesti niitä asioita, joita hän ymmärryksemme mukaan yrittää viestiä meille sanattomasti. Sanattomasta viestinnästä voimme lukea myös auktoriteettikäsityksiin, rooleihin, asenteisiin ja tunteisiin liittyviä asioita. Miten kiehtovaksi tämä voi mennäkkään :-).
Sanattoman viestinnässä on aina se riski, että tulkitsemme sitä väärin. Erityisesti silloin kun emme ole harjoitelleet tätä taitoa vielä kauaa. Työyhteisössä onkin parasta keskittyä sanalliseen ja kirjalliseen viestintään, siinäkin kun on väärin- ja erilaillaymmärryksen paikkoja yllinkyllin. Mitä enemmän tulkitsemme, sitä syvemmällä suossa olemme. Tulkinnan sijasta havaintoihin ja asioihin keskittyminen kantaa paremmin hedelmää.
Miksi sitten seuraamme ja tulkitsemme sanatonta viestintää työyhteisössämme. Sen vuoksi, että saisimme tietoa asioista joita ei sanota, tietoa omasta ja toisten asemasta työyhteisössä, tietoa omien ajatustemme ja sen kautta itsemme hyväksynnästä sekä tietoa yhteisömme ilmapiiristä. Siis tietoa asioista, jotaka auttavat meitä toimimaan toisen ihmisen kanssa ja ryhmässä. Tietoa, joka on tärkeää meille kaikille. Mutta emmekö voisi saada tätä tietoa jotenkin muutenkin?
Haluan vielä palata tuohon esimiehen sanattoman viestinnän merkitykseen. Jos esimiehen sanatonta viestintää seurataan sen vuoksi, että pystyisimme hahmottamaan oman arvomme ja kokemaan hyväksyntää, eikö työyhteisön palautteenantotapojen ja arvostavan vuorovaikutuksen kehittäminen voisi auttaa asiaa. Tai jos esimiehen sanatonta viestintää tulkitaan sen vuoksi, että saataisiin tarvittavaa tietoa hänen asenteista, periaatteista tai organisaation suunnitelmista, eikö avoimen vuorovaikutuksen kehittäminen voisi olla paikallaan. Puhumattakaan johdonmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta, joita vaalimalla esimies voi rauhoittaa yhteisönsä keskittymään perustehtäväänsä, tunnemaailman ja turhien tulkintojen sijaan.
Rauhaa ja punaista lankaa tähänkin päivääsi!
